Vaihtokokemuksesta kirjoittaminen on jäänyt vallan unholaan,
joten päätin viimeisen lomaviikonlopun kunniaksi istahtaa alas ja raapustaa
jotain. Kävelin vanhan kaupungin sydämeen ja nyt istun viinilasillisen kera
mukavalla aukiolla terassilämmittimen vieressä. Turistit ovat pikkuhiljaa
palanneet Barcelonaan ja kaduilla on nyt jo reilusti enemmän vilskettä kuin
vielä pari viikkoa sitten.

Täällä Espanjassa arkkitehtuurin opinnot koostuvat sekä
pakollisista että valinnaisista kurreista, kuten meillä Suomessa. Pakollisiin
kursseihin sisältyy kuitenkin jokaiselle lukukaudelle yksi projektikurssi, joka
on useamman eri osa-alueen (yhdyskuntasuunnittelu, rakennusoppi,
asuntosuunnittelu yms.) kattava kokonaisuus. Projektikurssi on 12 opintopisteen
laajuinen ja se on lukukauden suurin ja työllistävin kurssi. Itse otin kolmannen vuoden projektikurssin, jonka pääpaino
oli asuntosuunnittelussa. Todellisuudessa kyseinen projekti vastasi pitkälti jo
käymääni asuntosuunnittelun peruskurssia.
Syksyn aikana havaitsin monia eroja oman kotiyliopistoni ja
tämänhetkisen vaihto-yliopiston välillä. Suurin ero on ehkä juurikin tuo
projektikurssien järjestäminen. Olen tottunut siihen TTY:llä, että melkein joka
kurssilla on jokin suunnittelutehtävä, riippumatta kurssin aiheesta tai
laajuudesta. Täällä kuitenkin ainoa kokonaisvaltainen suunnittelutehtävä
tehdään juurikin tuolla projektikurssilla. Muiden kurssien työmäärä koostuu enemmänkin
analyyseista, excursioista, kokeista yms.
Toinen huomattava ero, joka koski ehkä enemmänkin oma
kurssiani, oli professorien panos ja läsnäolo kurssilla. Opiskelijat jaettiin kolmeen
noin 25 henkilön ryhmään ja jokaisella ryhmällä oli kolme professoria, kaikki
eri vastuualueilta (rakennetekniikka, teknologia ja asuntosuunnittelu) koko
kurssin ajan. Mahdollisuus ohjaukseen oli kaksi kertaa viikossa joka viikko.
Huomasin kurssin päätyttyä, että täällä arvostelun
painopiste ei ollutkaan työn lopputuloksessa, vaan työskentelyprosessissa.
Lopulliseen arvosanaan vaikuttivat kaksi välikritiikkiä, sekä viimeinen palautus.
TTY:llä olen tottunut siihen, että arvostelun painopiste on viimeisessä
palautuksessa, jolloin koko kurssi kokoontuu lopulta kritiikkitilaisuuteen,
jossa on mahdollisuus esitellä oma työnsä sekä saada siitä palautetta suoraan
arvostelijoilta. Täällä sen sijaan käytettiin paljon rahaa planssien
tulostamiseen ja niiden liimaamiseen pahvialustalle, sekä pienoismallin
tekemiseen, ja lopulta ne vain jätettiin tiettyyn määräaikaan mennessä
esittelytilaan, jossa professorit sitten kävivät keskenään vilkaisemassa töitä.
En varsinaisesti tykästynyt paikalliseen tapaan, mitä tulee
projektin palautukseen, mutta professorien läsnäolo ja mahdollisuus lukuisiin
ohjauksiin oli positiivinen yllätys, jota jään varmasti kaipaamaan.




Ei kommentteja
Lähetä kommentti