BILBAO


Kuten olen voinut todeta jo moneen kertaan itselleni näiden viiden kuukauden aikana, Barcelonassa on kaikkea, paljon. Ehkä juuri siksi "vältyinkin" vielä viime viikonloppuun asti matkustamasta kaupungin rajojen ulkopuolelle.

Vihdoin kuitenkin koitti aika ja oli pakko nähdä uusia maisemia, joten pakenimme italialaisen kaverini kanssa Bilbaoon. Mitä opimme Bilbaosta: Siellä sataa, siellä on kallista, ja siitä huolimatta se on aivan uskomattoman upea kaupunki.

Bilbao on kompakti kaupunki. Se on pieni, erittäin käveltävä, mutta siellä on paljon nähtävää. Arkkitehtuuri Bilbaossa eroaa suuresti barcelonalaisesta. Monissa rakennuksissa oli käytetty puuta julkisivussa, mikä oli yllättävää. Erityisesti ottaen huomioon ilmasto-olosuhteet (eli sateen). Asuimme vanhan kaupungin ytimessä ja vietimme kolme päivää kävellen sateenvarjon alla ympäri kaupunkia. Näimme Frank Geahryn Guggenheimin sisältä ja ulkoa, Calatravan kävelysillan ja lentokentän, sekä Norman Fosterin metron.


Bilbaota voi suositella myös kulinaristeille. Huhu puhuu, että baskimaan ruokakulttuuri on erittäin arvostettu ja se näkyy myös siinä, että Michelin suosituksia ja tähtiä näkyi useammassakin ikkunassa. Meidän ruokavaliomme koostui kuitenkin pääasiassa pintxoista, jotka ovat pieniä leipiä, joiden päällä on erilaisia makuyhdistelmiä. Erityisen hyvin pintxot kulkeutuivat vatsaan txakolin kyydittämänä. Txakoli on paikallinen valkoviini, jota voin myös suositella lämpimästi!

Lue lisää »
Ei kommentteja
, , , , ,
Kirjoittanut

KURSSIT

Vaihtokokemuksesta kirjoittaminen on jäänyt vallan unholaan, joten päätin viimeisen lomaviikonlopun kunniaksi istahtaa alas ja raapustaa jotain. Kävelin vanhan kaupungin sydämeen ja nyt istun viinilasillisen kera mukavalla aukiolla terassilämmittimen vieressä. Turistit ovat pikkuhiljaa palanneet Barcelonaan ja kaduilla on nyt jo reilusti enemmän vilskettä kuin vielä pari viikkoa sitten.

Yksi syy siihen, miksi en kirjoittanut kursseista tai koulunkäynnistä vielä ennen joulua on se, että halusin odottaa palautuspäivämäärään asti, jotta voin arvioida koko lukukautta kokonaisuutena. Mielipiteeni kurssien järjestelyistä ja vaihtoyliopistoni käytännöistä vaihtui moneen kertaan syksyn aikana. Lukukausi loppuu täällä vasta tammikuun puolenvälin paikkeilla, jonka jälkeen on kuukauden loma. Tosin loman aikana on mahdollisuus uusia reputetut kokeet ja suorittaa intensiivikursseja, jotka kestävät 1-2 viikkoa.

Täällä Espanjassa arkkitehtuurin opinnot koostuvat sekä pakollisista että valinnaisista kurreista, kuten meillä Suomessa. Pakollisiin kursseihin sisältyy kuitenkin jokaiselle lukukaudelle yksi projektikurssi, joka on useamman eri osa-alueen (yhdyskuntasuunnittelu, rakennusoppi, asuntosuunnittelu yms.) kattava kokonaisuus. Projektikurssi on 12 opintopisteen laajuinen ja se on lukukauden suurin ja työllistävin kurssi. Itse otin kolmannen vuoden projektikurssin, jonka pääpaino oli asuntosuunnittelussa. Todellisuudessa kyseinen projekti vastasi pitkälti jo käymääni asuntosuunnittelun peruskurssia.

Syksyn aikana havaitsin monia eroja oman kotiyliopistoni ja tämänhetkisen vaihto-yliopiston välillä. Suurin ero on ehkä juurikin tuo projektikurssien järjestäminen. Olen tottunut siihen TTY:llä, että melkein joka kurssilla on jokin suunnittelutehtävä, riippumatta kurssin aiheesta tai laajuudesta. Täällä kuitenkin ainoa kokonaisvaltainen suunnittelutehtävä tehdään juurikin tuolla projektikurssilla. Muiden kurssien työmäärä koostuu enemmänkin analyyseista, excursioista, kokeista yms.
Toinen huomattava ero, joka koski ehkä enemmänkin oma kurssiani, oli professorien panos ja läsnäolo kurssilla. Opiskelijat jaettiin kolmeen noin 25 henkilön ryhmään ja jokaisella ryhmällä oli kolme professoria, kaikki eri vastuualueilta (rakennetekniikka, teknologia ja asuntosuunnittelu) koko kurssin ajan. Mahdollisuus ohjaukseen oli kaksi kertaa viikossa joka viikko.

Huomasin kurssin päätyttyä, että täällä arvostelun painopiste ei ollutkaan työn lopputuloksessa, vaan työskentelyprosessissa. Lopulliseen arvosanaan vaikuttivat kaksi välikritiikkiä, sekä viimeinen palautus. TTY:llä olen tottunut siihen, että arvostelun painopiste on viimeisessä palautuksessa, jolloin koko kurssi kokoontuu lopulta kritiikkitilaisuuteen, jossa on mahdollisuus esitellä oma työnsä sekä saada siitä palautetta suoraan arvostelijoilta. Täällä sen sijaan käytettiin paljon rahaa planssien tulostamiseen ja niiden liimaamiseen pahvialustalle, sekä pienoismallin tekemiseen, ja lopulta ne vain jätettiin tiettyyn määräaikaan mennessä esittelytilaan, jossa professorit sitten kävivät keskenään vilkaisemassa töitä.

En varsinaisesti tykästynyt paikalliseen tapaan, mitä tulee projektin palautukseen, mutta professorien läsnäolo ja mahdollisuus lukuisiin ohjauksiin oli positiivinen yllätys, jota jään varmasti kaipaamaan. 




Lue lisää »
Ei kommentteja
, , , ,
Kirjoittanut

Roadtrip 1, 2 ja 3

Tein viime syksynä sekä talvena melkoisen määrän roadtrippejä. Suurin syy tälle on se, että perheeni tuli vierailemaan minua tänne Yhdysvaltoihin kolmessa eri kerrassa.
Ensimmäinen roadtrip tapahtui marraskuun alussa. Reissasin ympäri Kaliforniaa melkein viikon verran. Matka-aika jäi vähän liian lyhyeksi, mutta paikkoja sekä motareita tuli nähtyä melkoinen määrä!

Siskoni kanssa pällistellään San Diegon eteläisimmässä niemenkärjessä. 

Mukana reissussa oli myös saksalaiset vaihtarikaverini Celina ja Lars, joiden kanssa surffasimme muutamaan otteeseen reissun aikana mm. Santa Barbarassa ja San Diegossa.
Toinen roadtrip oli myös lähes viikon mittainen reissu. Ajankohta sijoittui kiitospäivän tienoolle, jolloin meillä oli viikon loma koulusta. Vaikka professorit kannustivat työntekoon lomalla en usko, että kukaan paikallisista saati sitten vaihtareista teki mitään kouluun littyvä tuona aikana.. Reissaaminen kannattaakin sijoittaa aina lomien päälle sillä poissaoloja ei kannata kerryttää liikaa ellei tahdo tehä lisätehtäviä rutkasti.
Toinen reissu sijoittui Washingtonin, Oregonin ja Idahon osavaltioihin. Vuokrasimme auton Seattlesta, josta jatkoimme matkaa Astoriaan. Paikka oli siitä mielenkiintoinen, että aikoinaan alueelle on muuttanut paljon suomalaisia. Kaupungista löytyy edelleen ''Suomi-hall'' sekä ''Finnish meat market'', joka toimii nykyään kahvilana.

Astorian jälkeen suuntasimme rannikkoa pitkin Cannon Beachille, jossa ehdinkin käymään vielä toisenkin kerran joululomalla. Rannikolta lähdimme poikkeamaan Portlantiin, jota kutsuisin pikemminkin ''The Hipster Capital of United States'' -nimellä. Portlannin jälkeen matkasimme takaisin yliopistokaupunkiini Moskovaan....

Matkaseuranani toimi tällä kertaa äitini ja isäpuoleni. Kuvassa olemme käymässä Japanilaisessa puutarhassa Portlannissa.

Kolmas reissu olikin sitten jo joululomalla. Reissasimme yhteensä 2 viikkoa kiertäen hieman samoja alueita kuin aikaisemmalla roadtripilläni, mutta tällä kertaa keskityimme eritoten kansallispuistoihin. Vierailimme mm. Olympic State Parkissa, Mt Rainier kansallispuistossa sekä Oregonin rannikkokaupungeissa.
Portlannin kuuluisin donitsimesta. Suosittelen!
Cannon Beach

Mt Rainier

Mukana oli tällä kertaa (vasemmalta oikealle) veljeni, veljeni tyttöystävä Jenni ja isäni.
Tähän on hyvä lopettaa kuvamaratooni.. Reissasin kuukauden loman aikana Yhdysvalloissa 2 viikkoa ja Meksikossa vielä ylimääräisen viikon, jonka jälkeen palasin takaisin koulun penkille. Keväästä tulee yhtä mielenkiintoinen kuin syksystä, tosin en tee yhtä montaa roadtrippiä..

xoxo
Elina
Lue lisää »
1 kommentti
, , ,
Kirjoittanut

Vaihtoehtoinen matkaopas Roomaan

Rooma, Italia
Pari viikkoa sitten tapasin Meten kanssa ensimmäistä kertaa Roomassa, jonka kunniaksi päätettiin tehdä ’’vaihtoehtoinen’’ Rooman matkaopas. Oppaassa ei kuitenkaan harhaanjohtavasti ole mitään vaihtoehtoista vaan sen sijaan valitsimme lähinnä kohteita, joille ei ole vaihtoehtoa millään Rooman matkalla, joita emme voineet siis jättää väliin tälläkään kertaa.

Mette on vaihdossa Oslossa, jossa resurssit mahdollistivat kuuden opiskelijan ja kahden professorin kolmen kuukauden kurssin Rooman keskustasta vuokratuissa tiloissa. Mette pyysikin suosittelemaan Osloa vaihtopaikaksi niillekin, jotka epäröivät vielä vaihtoon lähtöä.



Me molemmat oltiin jo aiemmin perehdytty omilla tavoillamme Roomaan ja opas onkin suunnattu ensisijaisesti niille, jotka ovat jo päässeet viettämään jonkin verran aikaa siellä, sillä se keskittyy reipastahtiseen parhaaksi todettujen nautintojen poimintaan, eikä niinkään paikkojen tutkiskeluun ensikertalaisen vasta erehdyksen kautta onneen johtavalla seikkailunhalulla. Tähän matkaohjelmaan kuluu aikaa vain noin 20 tuntia, vaikka Roomassa viihtyisi pidempäänkin, ja tällä aikataululla varmistuu ainakin sopiva Rooma-kaipuu, huipputunnelmissa lopetettaessa.

Nautinnollinen matka on hyvä aloittaa alkuillan meiningeissä San Caliston terassilla Trasteveressä, missä tunnelma on jalostunut ja luottamus sekalaisessa asiakaskunnassa vahvistunut jo vuosikausien ajan.


Lyhyen kävelymatkan päässä Testacciossa sijaitsee roomalaiseen pizzaan erikoistunut Pizzeria da Remo, jonka ulkopuolella parhaaseen illallisaikaan, noin puoli yhdeksältä, on luultavasti lamaannuttava jono. Toisin kuin Tampereen Napolissa aluksi tulee käydä ilmoittamassa itsensä jonoon, ja ainakin kahden hengen seurueelle pöytä saattaa vapautua yllättävänkin nopeasti. Paikan henkilökunta on ystävällistä ja rennolla tempolla asiakkaiden kanssa vitsailevaa, ja suomilounaan hintainen illallispizza juomineen oli sen verran hyvää, että saimme ikuistettua ateriasta vain pöydälle jääneet murut.



Illallisen jälkeinen seuraava varsinainen ohjelmanumero on italialainen aamupala esimerkiksi Fratelli Volpicellissa, joka löytyy mukavatunnelmaisesta Monteverde Vecchiosta, tai muussa lähimmässä baarissa. Perinteisen cappuccino ja cornetto aamiaiskattauksen lisäksi myös vähemmän konservatiivinen Bignè allo zabaione on elämys, jonka sisälmyskreemi on aamun piristykseksi terästetty.


Monteverde Vecchion viereiselle kukkulalle Gianicololle voi kiivetä tunnistamaan kupoleita ihaillen parasta näkymää koko Rooman yli Villa Lanten viereen.


Alamäkeä leppoisasti Trasteveren reunalle seuraamalla pääsee Gelateria del Vialeen, jossa palvelu on lämminhenkistä ja kahden ja puolen euron hinnalla saa kaksi makua, kermavaahtokeon ja keksin.


Jäätelöä on hyvä sulatella pikimmiten kahvilla esimerkiksi Sant’Eustachiossa, jossa 1,3 e hintaisen kahvin päällä on mukava kreema.


Seuraavaksi on aika mennä Pantheoniin, jota takaa päin lähestyttäessä voi ihastella nerokasta antiikin rakennustekniikkaa, jossa akveduktejakin kannatelleet kaarijärjestelmät on asetettu lieriön muotoon pitämään tiilivaippa kasassa. Myös betonikupoli on pysynyt paikallaan maan järistessäkin ilman terästä.



Koska Roomassa on paljon mahtavaa barokkia goottilainen Santa Maria sopra Minerva on erityisen virkistävä vierailukohde. Minerva sattuu lisäksi olemaan meidän suuri suosikki ainakin fuksivuoden arkkitehtuurigrafiikan kurssilta lähtien, kosta saimme tussata uuden version Toren näyttelyyn, sillä vanhasta puuttui suomen suojeluspyhimys Henrikin puuveistos. Kirkon tunnistaa sen edessä olevasta elefanttipatsaasta, jonka selässä on jostain syystä obeliski, ja johon känniääliöt välillä koittavat kiivetä niin, että elefantin hampaat putoilevat.


Barokkia kuitenkaan kokonaan väliin jättämättä on hyvä käydä katsomassa Borrominin Sant’Ivoa, mikäli on sunnuntai ennen kello kahtatoista, tai vaihtoehtoisesti Quattro Fontanea, jonka päädyimme valitsemaan tällä kertaa, ja jonne kävelee Pantheonilta kolmessatoista minuutissa.


Quattro Fontanelta palatessa Fontana di Trevin tunnistaa sitä ympäröivästä turistimassasta. On kuitenkin tärkeää kärsivällisesti rynniä altaan äärelle varmistamaan paluunsa Roomaan.
 
Tähän mennessä ansaitun päivän toisen jäätelön voi nauttia Giolittissa, missä on hyvä valikoima enimmäkseen perinteisiä makuja ja sopivan juhlava tunnelma.


Vertailun vuoksi päivän kolmas kahvi on otettava Tazza D’Orossa, joka sijaitsee näköyhteyden päässä Pantheonilta, sillä on hyvä pystyä ottamaan kantaa keskusteluun ainakin Rooman parhaasta kahvista. Tazza D’Oron kultaa ja bambua onnistuneesti yhdistelevä sisustus on hämmentävyydessään elämys ja täällä kahvi maksaa vain 0,9 e.

Ennen bussin lähtöä kaikkien tiskikahvien jälkeen jalkojaan voi mennä lepuuttamaan nojatuoliin nautiskellen vaikka kahdelle riittävää pannuteetä Chiostro del Bramanten toiseen kerrokseen, joka löytyy Santa Maria della Pacen yhteydestä.



-Mimmi
Lue lisää »
2 kommenttia
, , ,
Kirjoittanut

Kurssit

Kurssivalinnat tuli mulle melko ajankohtaiseksi nyt sillä valinnat on auki kevätlukukaudelle. Iiks! Nykyiset kurssit on kyllä loppusuoralla, mutta tekemistä riittää vielä huimasti. Opintopisteet on vähä erilaiset täällä kuin Suomessa. Periaatteessa pisteet voi muntaa tuplaamalla kaikki yhdysvaltojen pisteet. Idahon yliopiston minimipisteet vaihto-opiskelijoille on 12cr = 12 credits (24op). Tässä vaiheessa voisin kuitenkin kohteestä kiinnostuneille, mainita että täällä otetaan jo maisterikursseja ja niille on suositus 9 cr (18op) eli kurssit on vähän haastavampia ja vaativampia eli enemmän aikaa vieviä.. Nämä pisteet ovat myös eri kuin kelan suositukset, joten olkaaha niistäki sitten tarkkana.

Valitsin syksyn kursseiksi yhden isomman studio kurssin 6 cr (Virtual Studio, 12 op), ekologiseen rakentamiseen paneutuvan suunnittelukurssin 3+1 cr (Environmental Control Systems 6+2 op), tilojen luonnonmukaisen valaistuksen suunnittelukurssi 3cr (Natrual Lighting 6 op) ja yhden liibadaaba kurssin eli piirustuskurssin 2cr (4 op).. Vähän saa sitä piirto touchia takasin..

Kurssit vie melko paljon aikaa tällä hetkellä, mutta paikka on sen verran hiljainen, että opiskelu on muutenkin ensisijaista. Lupasin kuitenkin itselleni, että ensi keväällä otan vain 9 cr arvosta arkkarikursseja ja loput jotain vähän rennompaa..

Kaikista isoin ja mielenkiintoisin kurssi on Studio kurssi, jossa on kaksi isompaa projektia. Ensimäinen palautus oli jo aikaa sitten ja kyseinen pavilionki projekti kestikin yhteensä 3 viikkoa. Ensimmäisessä tehtävässä tarkoituksena oli hyödyntää mahdollisimman monta eri virtuaalista työkalua ja sitä kautta suunnitella kineettinen tai muotokieleltään 'liikkuva' pavilionki Chicagon keskustaan samalle tontille, jonne seuraavakin projekti sijoittuu. Toisessa projektissa suunnittelemme museon hyödyntäen samoja työkaluja, joita tutkimme ensimäisessä harjoitustyössä. (Lähinnä olen siis printtaillut 3d tulostimella, laser-leikkaillut aika paljon kaiken näköstä, käyttänyt Rhinoa, adoben perus settejä, piirtänyt yms..so much fun).
Ennen toisen projektin alkua läksimme opintomatkalle Chicagoon. Matkaan lähti myös liuta paikallisia opiskelijoita sekä kurssin professori. Samainen professori pitää kerran vuodessa vastaavanlaisen kurssin ja opintomatkoja on tehty Los Angelesiin ja San Franciscoon. Valitettavasti keväällä kyseinen proffa pitää lopputyöpajaa niin en pääse enään reissailee kurssin kanssa..

Anyways..
Reissu oli täyttä arkkitehtuuripornoa sillä kaupungista löytyy mestareiden töitä vaikka muille jaettavaksi! Reissulla kävimme vierailemassa mm. Millennium puistossa, SOM-arkkitehtitoimistossa, Frank Lloyd Wright -kotimuseossa, Illinois Institute of Technology, The University of Chicago, Hancock center, Art institute of Chicago ja paaaaljon muuta. Suosittelen! Tässä kuvia vähän maiskuteltavaksi..

John Hancock tower
IIT's College of Architecture, Mies van der Rohe
The Millennium park
Frank Lloyd Wright home and studio (ei saanu napsia sisäkuvia koska tahto rahastaa sillä 25 dollaria extraa.. nyyh)

Pakollinen selfie Gloud Gaten edustalla

Reissu kesti neljä päivää, mikä tuntui ihan mahdottoman lyhyeltä.. Paikka on kyllä sellane, jonne tahon eksyä joskus toiste! Suosittelen kaikille!

Ens päivitys tulee paaaaaljon nopeammin! I promise!

xoxo
Elina


Lue lisää »
Ei kommentteja
, , , ,
Kirjoittanut

Kurssit

Firenze, Italia
Kurssivalintojen tekeminen etukäteen oli haastavaa, sillä netissä kurssikuvausten kohdilla oli vain tyhjää, eikä Erasmus-koordinaattorikaan halunnut paljastaa liikaa etukäteen. Sain valita mitä vaan kaikista arkkitehtuurin, maisema-arkkitehtuurin ja muotoilun kursseista. Mun päätavoite vaihdolle on oppia täydellistä italiaa, mutta koska tentit on suullisia ajattelin ottaa myös yhden englanninkielisen kurssin edes joidenkin opintopisteiden turvaamiseksi.

Ensimmäiselle luentoaamulle valitsin leppoisankuuloisen puutarhahistorian kurssin italiaksi. Iltapäivällä kävi kuitenkin ilmi, että ihana puutarhahistoria oli osa neljän kurssin Laboratorio di restauro del verde storicoa, johon kuuluivat myös historiallisen viherympäristön restaurointi, mitä tosin olin muutenkin harkinnut, sekä hyönteis- ja kasvitautioppi, joiden välttämättömyydestä arkkitehdin tietämykselle en ollut ihan yhtä varma. Olisi kuitenkin ollut sääli luovuttaa heti, joten päätin jäädä ja ottaa hyönteisten opiskelun italiaksi jännittävänä haasteena. Harjoitustyön kohteena on Villa Fabbricottin puutarha Firenzessä, jonka olemme toistaiseksi mitanneet. Pääsin myös pitämään ensimmäistä italiankielistä esitelmääni puutarhanäkymien historiasta vapisevalla äänellä, sopimattomissa kohdissa pitkään hengitellen ja suoraan paperista lukien, jota tosin olin valmistellut päiväkausia ja sisältö oli sentään ainakin ihan loistava.
 

Olin kuullut kehuttavan Firenzen restaurointikursseja, joita päätin priorisoida, ja seuraavana päivänä valitsin Laboratorio di restauron. Ensimmäisellä luennolla käytiin läpi mittaamisen perusteita, mikä kaikki oli mukavan tuttua, ja uskon arvailleeni aika hyvin sen puolen luennosta mitä en vielä ymmärtänyt. Italiassa tosin lähes kaikki mittaaminen tunnutaan tehtävän laserscannerilla ja rentouttavan tussauksen sijaan puhtaaksi piirretäänkin AutoCad:illä, joten pelkkiin Tussi-Maken oppeihin nojaten ei ehkä selviä. Harjoitustyö tehdään Forte Belvedereen, joka sijaitsee Arnon paikallisten suosimalla puolella Giardino di Bobolin vieressä loistonäkymien äärellä. Huippukohteen takia yritän pysyä vahvana vaikka teen harjoitustyötä kolmen kiinalaisen, myöskin kielen kanssa kamppailevan, pojan kanssa, keskimäärin aika kujalla olevassa ryhmässä.




Kuva: He Hao Yu aka Eduardo
Syksyn viimeisenä kurssina aloitin Structural Design labin, joka oli vähistä englanninkielisistä kursseista ainoa, jota en ollut jo käynyt. Laboratorio koostuu rakennussuunnittelusta, maanjäristyspainotteisesta rakennesuunnittelusta ja kolmannesta osiosta, jonka tarkka merkitys on vielä hiukan epäselvä. Harjoitustyönä suunnitellaan uusi sisäänkäyntirakennus yliopistolle kolmatta vuotta peräkkäin vaikka uudesta rakennuksesta on jo olemassa kilpailun voittanut ehdotus. Luentojen aikana professorien ihmeellistä englantia kuunnellen on suoraan sanottuna vaikea olla miettimättä, että tämänkö takia kannatti lähteä Italiaan. Akateeminen vartti on kahtena tapauksena kolmesta akateeminen tunti tai kaksi ja silti professorit yrittävät kartuttaa kunnioitusta (epä)uskottavasti uhkaillen deadlinien ehdottomuudella. 


 

Ensimmäisen periodin kurssivalinnoistani tuli ehkä mielenterveyden riskeeraavan raskas tapposetti, koska olen päätynyt valitsemaan kolme laboratoriota eli toisin sanoen kymmenen kurssia, joista 1,5 tosin on vasta keväällä, joten ei ehkä hätää. Pikku hiljaa on selvinnyt, että professorit tulevat usein keksimään välttämättömiä kurssitapahtumia alkuperäisen aikataulun ulkopuolelle, joka lähes aina tuottaa ongelmia Erasmus-opiskelijoille jos ei satu tekemään kaikkia kursseja saman alan saman vuosikurssin kanssa.

Opiskelen myös italiaa, joka alkoi kuukauden päästä saapumisestani kun olin jo ehtinyt möngertämään kolme viikkoa hyvin rajallisella sanavarastolla itse pääkursseilla. Kielikurssin alkamista hätäisesti odotellessani olen myös aktivoitunut tandem-opiskelijana. Ensimmäinen tandemparini osoittautui hyvin perinteiseksi italialaiseksi mieheksi, joka ei pystynyt tapaamaan kahden kesken naispuolista henkilöä toista kertaa, ellei tätä kohtaamista voitu kutsua treffeiksi, joten kokeilin toistakin, miespuolista, vaihtoehtoa, joka ei ollut merkittävästi ensimmäistä menestyksekkäämpi kokemus. Suosittelen naispuolisille henkilöille naispuolisia tandempareja, koska kielikeskuksen (tandem)parien etsintäilmoitusseinä näyttää olevan kuvaton versio Tinderistä.

 Italian on ollut raskas, mutta nyt menee jo paremmin kuten Meten mukaan TTY:n vaihtoinfon kulttuurishokkikäyrässä. 



- Mimmi
Lue lisää »
Ei kommentteja
, , ,
Kirjoittanut
Tilaa: Kommentit (Atom)
© #matkarkkarit blogin kirjoittajat
Bannerikuva: Mimmi Koponen
Ulkoasu: Maira Gall