Lähtövalmistelut, matka ja asettuminen Firenzeen

Luennot alkoivat täällä Firenzessä tällä viikolla ja voin viimein kirjoittaa lämmöllä menneitä, jo pieniltä vaikuttavia, koitoksia muistellen viime viikon ensikosketuksista leppoisankuuloisesti.

Olin ensimmäiset pari arkkarivuotta kuvitellut meneväni ehdottomasti Japaniin vaihtoon, mutta viimekesäisen Grand Tour-kurssin jälkeen en saanut ajatuksia enää pois Italiasta, ja TTY:n vaihtokohteita tutkittuani päädyin, melko helposti, Firenzen yliopistoon. Opiskelin sitten koko kesän, juuri muuta tekemättä, neljä tehokurssia italiaa Helsingin kesäyliopistossa loisto-opettajien johdolla. Katsoin myös Fellinin elokuvia, jotka tosin taiteellisesti dubattuina ovat huonommasta päästä kielen opiskelun kannalta, ja todellista saippuasarjaa Don Matteota ja luin, sopivasti Firenzeen sijoittuvia, komissaario Bordellin tutkimuksia.

Tein pakkauslistan ja pohdiskelin muutaman päivän millä vaatteilla pärjään koko vuoden. Muita tavaroita ei juuri mahtunutkaan, onneksi, koska rinkan, turistilaukun ja vatsarepun raahaaminen näilläkin täytteillä 32 asteen helteessä muutaman kilometrin suunnistuksella osoittautui riittäväksi haasteeksi.

Maanantaina lensin Düsseldorfin kautta Firenzeen Finnairin/Air Berlinin lennoilla ja menin heti perille päästyäni tapaamaan kasvotusten vuokranantaja-Francoa, jolta olin luottavaisena vuokrannut asunnon jo Suomesta käsin Easystanza-sivustolta, saamatta paljoakaan vastauksia kysymyksiini. Mutta Franco osoittautui mukavaksi, ja pienen Google translatella avustetun ensimmäisen italiankielisen keskusteluni jälkeen sain kyydin asunnolle, joka oli just hyvä. Huojentuneena menin vielä lähisupermarkettiin opettelemaan ruokien italialaisia nimiä ja päädyin ostamaan oman italialaisen ruokakaapin turvallisiksi ensitäytteiksi spagettia, tomaattimurskaa ja halpisjuustoraastetta.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänäni kävelin uuteen kotikaupunkiin tehokkaasti tutustuen viisi kilometriä Erasmus-toimistoon, hakemaan opiskelijaliberettoa, jota ennen olisi kuitenkin pitänyt käydä paikallisen arkkitehtuurinlaitoksen omalla Erasmuspisteellä. Uutena paikallisena leikin turistia loppupäivän, jonka aloitin ostamalla tarpeellisuuksia kuten vesipullon ja akvarellilehtiön, ja palasin omaan sänkyyn energisoiville välitirsoille. Tein sitten ensimmäisen kierrokseni Santa Crocen ja Danten-patsaan kautta viimeinkin odottamalleni Palazzo Vecchiolle kohtaamaan jälleen ihanan feikki-Daavidin.

Kävin lopulta tapaamassa Erasmus-koordinaattoria yhdellä arkkitehtuurin laitoksen kolmesta toimipisteestä hyvällä paikalla Via Michelillä, Piazza della Santissima Annunziatan läheisyydessä, mistä on yksi parhaista näkymistä Duomolle.

Kyselin Firenzen yliopiston läheisestä kielikeskuksesta italiankursseja, jotka kuitenkin höntisti alkoivat vasta lokakuussa, muiden kurssien jo aikaa sitten alettua, mutta jätin sentään tandemparin etsintäilmoituksen muiden joukkoon seinälle. Kukaan italialainen ei ole kuitenkaan vielä kysellyt suomentuntien perään. Illalla kiipesin San Miniato al Montelle ihailemaan Firenzenäkymiä, minne nousu tuntui Liikkuvan linnan Turhattaren kapuamiselta kuningattaren palatsiin.

Sain viimein palautettua arkkitehtuurin laitokselta haetut hyväksymispaperit oikeaan Erasmustoimistoon. Opiskelija-liberetot eivät olleet harmillisesti vielä saapuneet, mutta sain sentään oman mensa-kortin, jota tosin ilmeisesti ei käytetä arkkareiden lounasravintolassa.

Voitokkaan kouluun ilmoittautumisen kunniaksi ostin viikunoita, joita ei olekaan vielä tullut poimimiskypsänä vastaan kadulla kävellessä, ja lähdin piknikille ja skissailemaan Piazza di Santa Maria Novellalle. Alkoi sade, joka kesti seuraavat neljä päivää, ja sateenvarjokauppiaat rynnistivät esiin, ja auringon välillä pilkahtaessa, apajille vaihtoivat koru- ja huivimyyjät. 

Skissailin myös Piazza Santa Crocella, joka on uusi suosikkini, mutta sekin keskeytyi vähän väliä rajuihin ukkoskuuroihin.

Jatkoin lopulta litimärkänä ja melkein lannistuneena kaupan kautta peiton alle lukemaan komissaario Bordellia piristyssuklaan ja –viinin pariin, koska mitään muuta ei ollut enää tehtävissä.

Kun sade oli tauolla ja harhailin Wi-Fiä etsien löytäen Biblioteca delle Oblaten, jonka ylimmästä kahvilakerroksesta on ihana näkymä Duomolle. Siellä voimaannuttuani kävelin Palazzo Pittille, Arnon toiselle puolelle, Ponte Vecchion kautta, joka oli pelottavan täynnä löntysteleviä turisteja.

Piazza della Signorialla tutustuin myös Henrik Tikkasen kirjassaan Med ett leende i Toscana ikuistamiin veistoksiin, minkä otin matkaoppaakseni Danten Jumalaisen näytelmän ohella. Illalla suuntasin Stadio Artemio Franchille Fiorentina–AS Roma-otteluun, johon onnekkaasti olin sattunut ostamaan lipun menevämpään fanipäätyyn.

Näin vierähti viikko, ja seuraavana aamuna meninkin jo ensimmäiselle ja italiankieliselle luennolle edelleenkin sopivan jännittävästi kujalla kaikesta. Ensimmäisellä viikolla yllätyin, että pystyin hoitamaan asioita usein italiaksi, mutta totuin myös italian vähemmän menestyksekkään sönkötyksen aiheuttamiin tuntemuksiin. Vietin aikaa enimmäkseen yksin, koska täällä ei ilmeisesti ollut minkäänlaista orientaatiota ja tuutorit, joiden olemassa olosta sain selvän vasta seuraavalla viikolla, vastaavat kai lähinnä opintoneuvojaa.

-Mimmi