Pericolo di Morte

Ensimmäiset viikot täällä Italiassa jo takana joten nyt olisi varmaan hyvä aika blogipostauskelle. Tässä siis vähän kuulumisia ihan ensimmäisiltä päiviltä ja meidän huikealta seikkailulta Alpeilla.

Matkavalmistelut:

Vuokrahinnat täällä Milanossa on ihan järkyttävät ja hyviä asuntovaihtoehtoja ei todellakaan ole liikaa tarjolla. Ite alotettiin asunnonhaku varsinaisesti vasta heinäkuun lopulla, ja onnistuttiin onneksi elokuun loppuun mennessä löytämäänkin kämppä Easystanza-nimiseltä sivustolta. Kyseistä sivua voi käyttää englanniksi, mikä helpotti huomattavasti kun ei tää oma italiantaito kahden lukiossa aikoja sitten käydyn kurssin jälkeen ole vielä kauheen kummonen. Tosin täysin italiankielisiltä sivuilta asunnon olisi voinut saada ehkä vähän halvemmalla ja siksi vähänkään kieltä osaavien kannattaa vierailla myös ainakin bakeca.it sekä idealista.it-sivuilla. Monet myös etsivät vuokralaista vähintään 12kk sopimukseen, mutta onneksi oma vuokranantajamme myöntyi reilun 10kk soppariin, kun luvattiin kahdestaan vuokrata koko kolmen makkarin kämppä ja etsiä itse siihen kolmas kämppis vuokraa jakamaan. Ilmeisesti meidän vuokranantaja tosin on joku rakennusalain insinööri tms. ja hänen tyttärensä arkkitehti, tyttären mies raksalainen jne. joten sovittiin varmaan hyvin näiden "perheeseen". Maksetaan tästä kämpästä nyt siltikin enemmän vuokraa kun mitä maksoin kesällä Töölössä sijaitsevasta pienestä mutta siististä yksiöstä mutta noh, tää on Milano.

Anycase saatiin tähän hauska saksalainen jäbä kämppikseks ja kämmpä itessään on iha jees ja vaan yhden metropysäkin päässä koulusta. Ruokakauppoja on ainakin kolme ihan vieressä ja vastapäätä löytyy gelateria ja läheltä ainakin yksi erinomaiseksi osoittautunut pizzeria, joka käytiin kämppisporukalla testaamassa heti ekana iltana. Siellä sitten viinilasin äärellä tää saksalaisherra Tobi tuli ehdottaneeksi että hei, hän on muuten lähdössä huomen aamulla parin kielikurssikaverin kanssa Lago Maggioren liepeille vaeltamaan että miten olis. Meillä ei tietenkään ollut mitään vaelluskamoja mukana, mutta mä sain Tobilta sellasen pienen repun, mihin sain sullottua joitain vaatteita ja Empulla oli myöskin tosi tilatehokas juomapullon mentävä pikkureppu matkassa. Aamulla pakkaaminen sujui tosi nopeesti ja päästiin aloittaan meiän hurja seikkailu Alpeilla.

Tässä vähän maisemakuvia kolmen päivän vaellukselta:

Alppikylä 

Tässä jompi kumpi järven rannalla olevista kylistä

 

Meidän vaellustiimi

Opaste kaikkein vaarallisimmalle reitille, pericolo di morte!!!

Huipulla!!

Bellissima panorama

Huippuja ja venyttelevä Emppu

Mergozzo

Jokseenkin vanha silta

Eka päivä meni siinä kun selviydyttiin ensin junalla lähiympäristöön, kyseltiin paikallista neuvoja että mites oikeen päästään alkuun tässä ja saatiin kuunnella italiankielistä vaahtoamista, jossa joka toisessa lauseessa esiintyi termi pericolo di morte. Aateltiin kuitenkin että haloo puolet meistä on Suomesta ja niin tottuneita käveleen metsässä että ei tässä mitään opasta tarvita. Lopulta käveltiin sellaisten kylien kuin Mergozzo ja Bracchio läpi ja päästiin vuoren juurelle, josta lähettiin sit nouseen ylöspäin. Eka päivä meni oikeestaan siinä että päästiin valosaan aikaan perille meiän majotuspaikkaan, mikä oli sellanen pieni ja siisti retkeilymaja rifugio Fantoli. Puolessa välissä ylös kiipeämistä huomattiin, että oltiin valittu niin sanottu musta reitti for experienced hikers only. Jepjep, aika jyrkkää oli ja vaikka mun mustat Nike freet on ihan mun joka tilanteen luottokengät joita oon käyttänyt niin töissä, baarissa, koulussa, reppureissaamassa Indonesiassa ja ties missä niin vuorikiipeilyyn ne eivät kyllä ihan täysin soveltunee varsin sileän pohjan takia. Suosittelen siis ihan oikeita vaelluskenkiä ellet halua liukastella ja pelätä nilkkojesi puolesta. Reitti oli muutenkin siinä kunnossa ettei siellä samalla polulla ollut kyllä kukaan muu ainakaan tän kesän aikana tainnut tarpoa...

Tokana päivänä päästiin ite vuoren huipulle ja jatkettiin kiertelyä kansallispuistoalueella. Alaspäin meneminen oli huomattavasti hankalampaa kuin ylöspäin ja olin 99% että jossain vaiheessa tulen kierimään alas ja lujaa. En ymmärrä miten selvisin hommasta lopulta vain parilla mustelmalla.

Maisemat oli kuitenkin ihan huikeita ja elämäni eka vuori on nyt vallotettuna. Vikana päiväni chillailtiin viel hetki alhalla olevassa kylässä, lämpöö ja aurinkoo oli enemmän kun Suomessa koskaan ja gelato oli niiiin hyvää.