Ensimmäiset viikot täällä Italiassa jo takana joten nyt olisi varmaan hyvä aika blogipostauskelle. Tässä siis vähän kuulumisia ihan ensimmäisiltä päiviltä ja meidän huikealta seikkailulta Alpeilla.
Matkavalmistelut:
Vuokrahinnat täällä Milanossa on ihan järkyttävät ja hyviä
asuntovaihtoehtoja ei todellakaan ole liikaa tarjolla. Ite alotettiin
asunnonhaku varsinaisesti vasta heinäkuun lopulla, ja onnistuttiin onneksi
elokuun loppuun mennessä löytämäänkin kämppä Easystanza-nimiseltä sivustolta.
Kyseistä sivua voi käyttää englanniksi, mikä helpotti huomattavasti kun ei tää
oma italiantaito kahden lukiossa aikoja sitten käydyn kurssin jälkeen ole vielä
kauheen kummonen. Tosin täysin italiankielisiltä sivuilta asunnon olisi voinut
saada ehkä vähän halvemmalla ja siksi vähänkään kieltä osaavien kannattaa
vierailla myös ainakin bakeca.it sekä idealista.it-sivuilla. Monet myös etsivät
vuokralaista vähintään 12kk sopimukseen, mutta onneksi oma vuokranantajamme
myöntyi reilun 10kk soppariin, kun luvattiin kahdestaan vuokrata koko kolmen
makkarin kämppä ja etsiä itse siihen kolmas kämppis vuokraa jakamaan. Ilmeisesti meidän vuokranantaja tosin on joku rakennusalain insinööri tms. ja hänen tyttärensä arkkitehti, tyttären mies raksalainen jne. joten sovittiin varmaan hyvin näiden "perheeseen". Maksetaan
tästä kämpästä nyt siltikin enemmän vuokraa kun mitä maksoin kesällä Töölössä
sijaitsevasta pienestä mutta siististä yksiöstä mutta noh, tää on Milano.
Anycase saatiin tähän hauska saksalainen jäbä kämppikseks ja
kämmpä itessään on iha jees ja vaan yhden metropysäkin päässä koulusta.
Ruokakauppoja on ainakin kolme ihan vieressä ja vastapäätä löytyy gelateria ja
läheltä ainakin yksi erinomaiseksi osoittautunut pizzeria, joka käytiin
kämppisporukalla testaamassa heti ekana iltana. Siellä sitten viinilasin
äärellä tää saksalaisherra Tobi tuli ehdottaneeksi että hei, hän on muuten
lähdössä huomen aamulla parin kielikurssikaverin kanssa Lago Maggioren
liepeille vaeltamaan että miten olis. Meillä ei tietenkään ollut mitään vaelluskamoja mukana, mutta mä sain Tobilta sellasen pienen repun, mihin
sain sullottua joitain vaatteita ja Empulla oli myöskin tosi tilatehokas juomapullon
mentävä pikkureppu matkassa. Aamulla pakkaaminen sujui tosi nopeesti ja
päästiin aloittaan meiän hurja seikkailu Alpeilla.
Tässä vähän maisemakuvia kolmen päivän vaellukselta:
 |
| Alppikylä |
 |
| Tässä jompi kumpi järven rannalla olevista kylistä |
 |
| Meidän vaellustiimi |
 |
| Opaste kaikkein vaarallisimmalle reitille, pericolo di morte!!! |
 |
| Huipulla!! |
 |
| Bellissima panorama |
 |
| Huippuja ja venyttelevä Emppu |
 |
| Mergozzo |
 |
| Jokseenkin vanha silta |
Eka päivä meni siinä kun selviydyttiin ensin junalla
lähiympäristöön, kyseltiin paikallista neuvoja että mites oikeen päästään
alkuun tässä ja saatiin kuunnella italiankielistä vaahtoamista, jossa joka
toisessa lauseessa esiintyi termi pericolo di morte. Aateltiin kuitenkin että
haloo puolet meistä on Suomesta ja niin tottuneita käveleen metsässä että ei
tässä mitään opasta tarvita. Lopulta käveltiin sellaisten kylien kuin Mergozzo
ja Bracchio läpi ja päästiin vuoren juurelle, josta lähettiin sit nouseen
ylöspäin. Eka päivä meni oikeestaan siinä että päästiin valosaan aikaan perille
meiän majotuspaikkaan, mikä oli sellanen pieni ja siisti retkeilymaja rifugio Fantoli. Puolessa välissä ylös kiipeämistä
huomattiin, että oltiin valittu niin sanottu musta reitti for experienced
hikers only. Jepjep, aika jyrkkää oli ja vaikka mun mustat Nike freet on ihan
mun joka tilanteen luottokengät joita oon käyttänyt niin töissä, baarissa,
koulussa, reppureissaamassa Indonesiassa ja ties missä niin vuorikiipeilyyn ne
eivät kyllä ihan täysin soveltunee varsin sileän pohjan takia. Suosittelen siis
ihan oikeita vaelluskenkiä ellet halua liukastella ja pelätä nilkkojesi
puolesta. Reitti oli muutenkin siinä kunnossa ettei siellä samalla polulla ollut kyllä kukaan muu ainakaan tän kesän aikana tainnut tarpoa...
Tokana päivänä päästiin ite vuoren huipulle ja jatkettiin
kiertelyä kansallispuistoalueella. Alaspäin meneminen oli huomattavasti
hankalampaa kuin ylöspäin ja olin 99% että jossain vaiheessa tulen kierimään
alas ja lujaa. En ymmärrä miten selvisin hommasta lopulta vain parilla
mustelmalla.
Maisemat oli kuitenkin ihan huikeita ja elämäni eka vuori on
nyt vallotettuna. Vikana päiväni chillailtiin viel hetki alhalla olevassa
kylässä, lämpöö ja aurinkoo oli enemmän kun Suomessa koskaan ja gelato oli
niiiin hyvää.
